sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tulimme perille hyvän sään aikaan


Lapset kysyvät usein vanhempia ärsyttävän kysymyksen, koska ollaan perillä? Sitä minäkin halusin kysyä viime maanantaiaamuna, kun olin ensinnäkin herännyt julmetun aikaisin, noin neljältä. Meillä oli sisareni kanssa sopimus, että seitsemältä viimeistään lähdemme viimeiselle, seremonialliselle etapille Vilamaiorista Santiago de Compostelaan. Halusin lähteä liikkeelle ja päästä perille. Pimeään ei silti ollut järkeä lähteä, joten sinnittelin vähän yli kuuteen ennen kuin nousin vuoteesta ja aloin valmistautua lähtöön. Sisareni hankkiutui valmiiksi ennätysnopeasti. Kai hän näki, ettei tuota pidättele mikään, vaan tienpäälle on päästävä.

Kaksikymmentä vaille seitsemän hiivimme casa ruralin keittiön takapihan kautta tielle ja lähdimme matkaan. Sitä oli jäljellä noin 8-9 km, aivan tarkkaan emme tienneet, sillä opasteiden kilometrimäärät olivat loppua kohden enemmän kuin viitteelliset. Ketään muuta peregrinoa emme nähneet ennen kuin neljän kilometrin päässä keskustasta, olihan varhainen aamu edelleen. Pilgrim-toimisto aukeaisi yhdeksältä, joten paljon sitä aikaisemmin ei perillä kannattaisi olla. Tai kannattaisi ja kannattaisi, minun kyllä kannatti, sillä Kammenpyörittäjä oli saamieni viestien mukaan jo perillä, auto paikoitettunakin jo. Juoksuksi en silti pistänyt. 


Poikkesimme vihoviimeisille kahveille vielä kaupungin laitamilla, kun baarit alkoivat avautua. Siitä baarista emme saaneet leimaa, emmekä olleet varmoja olisiko se ollut tarpeenkaan tuona viimeisenä päivänä. Lähestyessämme keskustaa alkoi vastaan tulla (tai ihan paikallaan ne olivat) albergueita, joista yhdessä kävimme hakemassa varalta leimankin, oikein siistin näköinen paikka. 


Noin varttia vaille yhdeksän olimme perillä katedraalin pihalla ja hetken kuluttua Kammenpyörittäjäkin kipaisi paikalle kirkon toiselta puolelta. Silloin saatoin ottaa pari juoksuaskelta. Viimeinkin olin perillä. Kammenpyörittäjä oli varannut minulle ja sisarelleni (jonka syntymäpäivä oli ollut edellisenä päivänä) pienen synttärivastaanoton katedraalin sivuaukion reunalle. Saimme kuohuvaa juomaa ja kotoisia makeisia, minulle myös työkaverit olivat lähettäneet terveisiä monessa muodossa, mm rahaa ruokaan ja viiniin, mikä oli enemmän kuin huomaavaista ja tarpeellista. 

Hyvä maku on työyhteisömme kantavia voimia, kuten tästä kortista voi nähdä.
Kuvan setelillä ei ole ole osuutta tapahtumiin
Koko pitkän caminon aikana emme tavanneet ollenkaan muita suomalaisia, mutta aukion reunassa meidät bongasi samaan aikaan matkaansa tehnyt Selja, joka oli jo aikaisemmin sattunut samoihin yöpymiskyliin. Emme vain tuolloin olleet tavanneet, mutta nyt hän huomasi minut, sillä olin jossain kommentissa kuvaillut itseni vaaleatukkaiseksi, punatakkiseksi naiseksi. Oli hauska pikaisesti tavata toinen suomalainen, juuri caminonsa kävellyt. Terveisiä Seljalle ja seuraiselleen!

Kaupunkiin alkoi kertyä peregrinoja, moni etsiskeli pilgrim-toimistoa ja niin teimme mekin, se saisi olla kyllä paremmin merkitty. Löysimme sinne kuitenkin noin puoli kymmenen maissa, portilla oli hieman sekava turvatarkastus, jossa joittenkin rinkkoja vähän pengottiin, joittenkin ei. Minä jätin oman rinkkani Kammenpyörittäjälle, joka vei sen autoon odottamaan. Toimistossa oli jonoa, kymmenkunta vapaaehtoista virkailijaa oli hommissa ja kukin peregrino vuorollaan pääsi tiskille asioimaan. Sisareni jäi hieman jälkeeni tarkastuspisteellä. 

Kun pääsin tiskille, huomasi virkailija heti pilgrim-passistani, että on syntymäpäiväni. Kun kerroin, että olen kävellyt matkan sisareni kanssa, hän kehotti hakemaan sisaren samaan aikaan tiskille ja näin hän pääsi luvan kanssa noin kymmenen ihmisen ohitse. Ei kyllä yhtään nolottanut, sen verran moni etuili jonossa kuka milläkin syyllä. Pilgrim-passimme tarkastettiin melko pintapuolisesti ja saimme todistuksen caminon kävelemisestä. Sisarellani oli merkittynä omiin tietoihinsa uskonnollinen peruste ja minulla hengellinen ja saimme samanlaiset todistukset kävelystä. Ostimme myös toisenlaiset (3 euroa maksavat) todistukset, joihin merkittiin myös kävelemämme matkan pituus (emme alkaneet avautua bussi- ja taksimatkoista). Koko asiointi vei noin vartin verran ja oli oikein ystävällistä. Wellcome-center oli paikalle hyvä nimi. Varmasti vastaanoton mukavuus riippuu myös kohdalle sattuneen vapaaehtoisvirkailijan asenteesta ja tuulesta, meille sattui oikein miellyttävä naishenkilö.


Virallisen osuuden jälkeen meillä oli aikaa ennen puolen päivän messua, joten kävimme Kammenpyörittäjän kanssa hieman kävelemässä katuja ja kerta kiellon päälle, pitihän se yhdet churrot vielä ottaa. Menimme oikein fiiniin, vanhanaikaiseen kahvilaan, jossa oli flyygeli ja kaikki. Churrot olivat todella hyvät, eikä hintakaan ollut matkanvarren paikkoja huomattavasti kalliimpi.


Yhdentoista maissa menimme katedraaliin, sillä olimme lukeneet ja kuulleet, että sinne kannattaa mennä ajoissa, että saa istumapaikan. Kirkko täyttyikin aika hyvää tahtia ja kahdeltatoista se oli niin täynnä, että ihmisiä seisoi sivustoilla. Messussa ymmärtääkseni lueteltiin perille ehtineiden pergerinjoen kansallisuuksia, mutta ilmeisesti edellispäivänä saapuneita. Messu oli tavanomainen, ehtoollinen tehokas ja olimme jo valmistautuneet siihen, että nyt se loppui, kun sittenkin katosta roikkuvaa suitsukeastiaa alettiin heiluttaa. Sitä ei käsittääkseni tehdä kuin tiettyinä päivinä, jollainen tuo maanantai ei ollut, tai sitten erityismaksusta. Ilmeisesti joku oli maksanut, tai meillä oli vain erityisen hyvä tuuri. Se oli hieno näky. 


Näimme messun jälkeen yhden tutun peregrinan, erään korealaisnaisen, jonka kanssa tapasimme monet kerrat matkan varrella, muttemme enää ihan viimeisinä päivinä. En osaa kirjoittaa hänen nimeään, enkä oikeastaan lausuakaan, mutta iloiseksi hän tuli etenkin sisareni tapaamisesta, sillä he tulivat matkan aikana hyvin juttuun. 

Olin varannut meille hotellihuoneet valmiiksi jo viime vuoden puolella ja olikin kiva päästä muodollisuuksien jälkeen vaihtamaan vaatteet, jotka Kammenpyörittäjä oli tuonut minulle kotoa. Hetkessä hotellihuone näytti siltä, kuin siellä olisi käynyt pyörremyrsky, kun matkakamppeeni levahtivat pitkin huonetta. Sain kyllä aika pian homman haltuun, pakkasin rinkan sitä myöten, etten enää koskisi siihen matkan aikana. Kammenpyörittäjä oli tuonut minulle pienen matkakassin, johon laitoin varmasti lutikkavapaat varusteeni. Emme kyllä kertaakaan kohdanneet bed bugeja matkan aikana, mutta kumminkin.


Tuon illan vietimme vielä Santiagossa, kävimme vähän kaupoilla ja kävelemässä sisareni kanssa, oli merkillinen tunne koko ajan sydämessä, suuri ilo ja riemu. Haikeuttakin ja tyytyväisyyttä. Syntymäpäivä tuntui hieman unohtuvan, se ei ollut se suurin juttu, perillepääseminen oli paljon suurempaa, vaikka nyt olikin tasavuotissynttärini. 

Illalla sanoimme sisarelleni hyvästit, hän jäisi vielä toiseksi päiväksi Santiagoon ennen kotimatkaa, mutta me jatkoimme heti tiistaiaamuna Portugaliin, jossa vietimme viimeiset reissupäivät ennen meidän kotiinpaluutamme. Niistä päivistä tuonnempana. 


Caminosta aion kirjoitella vielä sekä henkimaailman asioita ja teknillispuolisen jutun, kunhan ajatukset hieman selkiytyvät päässäni. Reissua käsittelevät postaukset jäävät blogiin ja ovat toivoakseni hyödyksi toisille caminoa suunnitteleville. Minulta voi aina kysyä aiheesta, tämä blogi tulee pysymään aktiivisena muun retkeilyn ja matkailun merkeissä, joten tulen huomaamaan kyllä kommentit tai sähköpostiviestit. Luen itsekin kaiken suomenkielisen caminoaiheisen materiaalin, mitä löydän, nämä eivät ole niin aikaan sidottuja. 

Kiitos kaikille blogia lukeneille ja kommentoineille! Lukijamääriä vilkuilin joskus tilastoista (ne olivat pikkublogille oikein mukavia), jos netti oli erityisen toimiva, mutta erityisesti kommentit ilahduttivat matkan varrella ja saivat minut kerta toisensa jälkeen tarttumaan tablettiin ja kirjoittamaan. En usko, että jälkikäteen olisin saanut enää aikaan noinkin kattavaa kertomusta, en enää muistaisi monia juttuja tai pitäisi niitä kertomisen arvoisina. Yritin pitää kertomukseni realistisena, joku voisi sanoa inhorealistisenakin, mutta sellainen minä olen. En osaa oikein hempeillä, enkä koristella asioita, eikä minulla ollut yleviä tarkoitusperiä matkalleni.  Muta on likaista ja vesi on märkää ja todella usein kylmää, mutta aurinkoakin nähtiin.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

18 kommenttia:

  1. Hieno matka oli sinulla.ja se tunne kun saapuu pitkän kävelyn jälkeen perille on takuulla hieno. Santiago Compostelan vanha kaupunki on vaikuttava. Muuten,miten teit nämä postaukset matkalla? Ihanko Bloggerin aplikaatiolla? En ole ikinä saanut sillä tekstin rivejä tasaisiksi ym,ja muutenkin on ollut vaikeaa käyttää sitä puhelimen kautta.Ja myöhästyneet synttärionnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaupunki oli kyllä hieno, sinä päivänä ihan kaikki oli hienoa :)

      Minulla oli Samsungin tabletti mukana, johon olin tehnyt postausluonnokset, lähinnä kävelycountryt valmiiksi. Jos ei ollut nettiyhteyttä, käytin semmoista blogger-appia, johon sai tehtyä luonnoksen ilman nettiä ja sitten kun oli netti, menin ihan tavalliseen bloggerin nettiversioon ja siellä nykersin postauksen valmiiksi. Aika aikaa vievää se oli, kun piti tasata rivit (haluan aina rivit suoriksi) ja kuvien laittaminen myös piti tehdä sitä kautta. Puhelimella tein lähinnä kommentteihin vastaamista. Mitään linkkejä en osaa tabletilla tehdä kosketusnäytöllä, varmaan sekin onnistuu, olen vain aika käsi sen kanssa. Käyn nyt myöhemmin läpi postaukset ja tasailen loput rivit, korjaan typoja ja lisään linkkejä, kun minulla alkaa olla aikaa. Kuvia voin myös vielä lisätä tai vaihtaa. Aina ne eivät olleet kovin laadukkaita, kun ei ollut kuin puhelin mukana. Joillekin voi vähän muokkaamisella kuitenkin.

      Poista
  2. Mutta hei, kertokaa milloin tämä öinen camino loppuu! Unissa on vain lisää etappeja ja ylä- sekä alamäet vain jatkuvat. Santiagoon on aina vaan satakunta kilsaa jäljellä.

    VastaaPoista
  3. Terveisiä sinnekin! Muistan kun tämän blogin alkuaikoina jäin jo lukijaksi, kun kummatkaan ei vielä edes tienneet milloin lähtevät caminolle. Ja sitten lopulta satuttiin Santiagoon yhtä aikaa. :D Hyvää loppulomaa teille, minä oon huomenna Finisterressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinun matkasi jatkui sinne "maailman ääreen" :)

      Poista
  4. Kiitos matkatarinasta! Minusta tämän blogin taika oli juuri siinä hetkessä, eli että tarina eteni sitä mukaa kuin matka eteni. Jälkikäteen muisti tekee tepposet hyvämuistisellekin, ja uudemmat kerrokset värittävät tai laimentavat edellisiä kerroksia.

    Minä vaan toivoisin, ettet korjaisi ja muuttaisi mitään, kirjoitukset ovat elettyä matkantekoa, ja jos sitä muuttaa jälkikäteen postaus ei ole enää sama. Vaikka suotakoon se sinulle, niinhän keittokirjatkin nykyään ovat ihan erilaisia painoksesta riippuen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, ainakin laitan lisäykset tai korjaukset niin, että ne erottuvat. Typoja kyllä korjaan, niitä tuli tabletilla ihan tuhottomasti ja korjasimme niitä siskoni kanssa jo satamäärin ja silti niitä vaan aina on. Epäilen, että ne lisääntyvät keskenään :O

      Poista
  5. Kiitokset jatkokertomuksena edenneestä matkakuvauksesta, joka suorastaan koukutti kuin muta jalkojen alla. Onneksi loppumatkalla paistoi aurinko ja perillä odotti hali...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos :) Olen oikein iloinen, että jaksoin kirjoittaa koko matkan ajan, sillä nyt jo moni asia on mennyt jonkunlaiseksi puuroksi päässä. Nyt voi blogista ja siskolta tarkistaa kuinka se menikään.

      Poista
  6. Hieno suoritus niin kävelyn ja tämän bloginpitämisen osalta! On ollut mielenkiintoista olla reissulla mukana näin netin kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mietin tuossa, että montakohan tuntia nykersin postauksia iltaisin :D Sisko kyllä kannusti koko ajan, eikä ollut moksiskaan, vaikka vietin aikaa nenä tabletissa blogin vuoksi. Eipä monessa paikassa oikein mitään tekemistä muuten ollutkaan, niissä kylissä, joissa kissoja oli enemmän kuin ihmisiä. Ja saatoimmehan katsoa niitä hyviä länkkäreitä samalla :D :D

      Poista
  7. Onnea vielä perille pääsystä!
    Kiva että jätät blogin auki, eihän sitä tiedä jos palaat vielä tiellekin? Itse ajattelin sulkea blogin matkan jälkeen ja avata taas jos menen uudestaan. Mutta eihän sitä tiedä.

    Tuo olikin uutta tietoa ettei suitsuketta käytettäisikään joka päivä. Pitääkin yrittää lukea siitä lisää.

    Teillä oli kyllä karseat kelit matkallanne. Nyt taitaa olla niin että etelässä kelit ovat olleet huonot ja täällä Pohjolassa hyvät. Minulla on reitin varrelta useampi paikkakunta sääkartallani ja ei ole kyllä hurraata siellä kävelleet saaneet huutaa. Toisaalta, sää on sää ja mitään sille ei voi. Yleensä en välitä millainen sää on, enkä koskaan valita siitä, mutta nyt vähän jännittää jo valmiiksi.
    Mutta oikeastaan myös sää on se joka tekee eri ihmisten caminoista niin erilaisen.

    Kiitos että saimme olla matkallanne mukana. Kaikki vinkit ja kokemukset kiinnostavat yhä, on aina mukava kuulla kertomuksia matkoilta ja erityisesti tältä matkalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tosiaankaan tiedä. :) Ja muutenkin kyllä tykkään pitää tätäkin blogia, luulen, että jonkunlaisia kävelyreissuja tulee kyllä tehtyä. Enää ei ole olemassa sellaista mäkeä varsinaisia vuorikiipeilyjä lukuunottamatta, jolle en uskaltaisi lähteä.

      Juuri siskoni kanssa totesimme, että taisi kuitenkin olla meille se sadesää ja viileys parempi juttu kuin helle. Ja nyt jo tuntuu, että eihän se niin pahaa ollutkaan :D aika kultaa jne. Caminolla se jatkuva sade, aamusta alkanut vaikutti kyllä enemmän kuin vaikka kotimaassa. Voi miettiä, että odottelenko hetken, lähdenkö ollenkaan, palaanko takaisin. Nyt oli vaan mentävä, tai homma ei olisi edistynyt. Onneksi meillä ei ollut ihan kamalan kylmää kuitenkaan ja Galiciaan saavuttuamme saimme kaunista auringonpaistetta ja sopivan viileää ilmaa. Se oli ihanaa.

      Poista
  8. Kävelimme ystäväni kanssa oman caminomme Sarriasta Santiagoon viime viikolla. Meillä kävi säiden puoleen kunnon munkki. Ei pisaran pisaraa vaelluksen aikana. Saavuimme Santiagoon torstaina alkuiltapäivästä ja taivas aukesi illalla. Astuessamme junaan perjantaina illalla sade jatkui. Ja se jatkui vielä Madridissakin. Vaellus oli hieno kokemus! Muutaman yöpymispaikan varaaminen meni tiukoille. Netin varauspalvelut tarjosivat ei oota, mutta aina ne jotenkin järjestyivät. Saimme itse asiassa blogistasi vinkin Pedrouzan yöpaikkaan. Laitoin matkalta viestin Platakseen ja heiltä löytyi meille huone. Kiitos! Säästyimme tienvarren pusikoissa yöpymiseltä. Niistäkin näimme muutaman tosi-vaeltajan aamulla heräilevän. Hyvää caminonjälkeistä kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Onnea caminostanne! Ja hienoa, että sää suosi. Sama sade alkoi Portugalissakin torstaina, nautimme siitä koko päivän :D

      Mukava, että saatoin olla avuksikin. Sitä ihmettelin, että miksi varauspalvelut sanovat luettelemistaan paikoista, että ovat täynnä, vaikkei ketään muita ollut... Tai tiedänhän minä miksi, mutta se on hostellien pitäjille tosi huono juttu, että varauspalvelut näyttävät ei oota, vaikka paikat on tyhjiä. Ja paikkoja on pilvin pimein, vaikkei niitä löydy varauspalveluista. Minä en ainakaan espanjaa taitamattomana tohtinut soitella hostelleihin, vaan siksi juuri käytin varauspalveluita, kun ne ovat niin helppoja... Mutta silloin pääsee aina maksamaan lisääkin. Silti, onhan se yöpaikka löydyttävä, tavalla tai toisella. :D

      Hyvää aftercaminoa teillekin, täällä alkaa olla jo olo kotoisa. Kävin lenkillä lenkkareilla tänään ja tuntui, että lähden lentoon, niin kevyet ja pehmeät olivat kengät. Varusteet on huollettu, Meindlit vielä lepäävät pesun jälkeen, huomenna rasvaan ne kunnolla ja nauhoitan uudelleen.

      Poista
  9. Kiitos vielä. Oli mukavaa lueskella matkakertomustanne.

    VastaaPoista
  10. Kiitos matkakertomuksesta.

    VastaaPoista