maanantai 9. toukokuuta 2016

Ruoditaan varusteluetteloa


Nyt kun camino on takana, on hyvä vilkaista millaisin varustein olin lähtevinäni, lähdin ja palasin. Mitä tarvitsin ja mitä en. Teen sen nyt,  kun vielä oikeasti muistan mitä  minulla oli mukana ja mikä oli turhaa. 

Merkitsen tähän ennen lähtöäni tekemääni luetteloon yliviivalla ne, joita en sitten loppujen lopuksi ottanutkaan mukaan. Kommentoin muutenkin tarpeellisuutta, määriä yms.


Camino-varustelista 2016


Kävelyvaatteet

  • pitkä- ja suoralahkeiset kävelyhousut
  • caprimittaiset juoksutrikoot
  • merinovillainen pitkähihainen paita 
  • ohut pitkähihainen kävelypaita
  • Macabi Skirt (oli niin vähän hamekelejä, että käytin vain tyttöhametta)
  • lyhyt tyttöhame
  • 2 ohutta t-paitaa (teknistä kangasta nekin) (otin vain yhden)
  • 3 settiä alusvaatteita
  • 3 kävelysukat, joista yhdet on merinovillaiset (otin kahdet, tekokuituisia en käyttänyt ollenkaan)
  • SealSkinz-sukat (vettäpitävät) (kenkäni pitivät vettä, lähetin sukat kotiin)
  • ohuet pitkät välihousut 
  • vedenpitävä vaellustakki
  • sadehousut
  • SealSkinz-hanskat (vettäpitävät)
  • säärystimet OLISI KANNATTANUT OTTAA!!
  • ohuet hanskat
  • HAD-kauluri (ei tullut käytettyä)
  • hattu/pipo (hatun lähetin pois, aurinkoisemmalla säällä olisi ollut tarpeen)

Kantamiseen

  • 50+10 litrainen naistenmallinen Deuter-rinkka
  • pieni kevytreppu (iltakäyttöön ja lentomatkojen käsimatkatavaroita varten)

Jalkineet ja muuta

  • Meindl-vaelluskengät
  • Fivefingersit
  • Crocsit (vähän turhat, johtuen hostellimajoituksista ja Fivefingerseistä)
  • kävelysauvat (menivät hajalle, jatkoin 500 km ilman)
  • istuinalusta (melkein turha, oli niin märkää, ettei ulkona tullut istuttua)

Siviilivaatteet

  • väljät pellavahousut joustavalla trikoovyötäröllä (hajosivat, heitin roskiin)
  • pitkähihainen trikoopaita yöpaitana (käytin myös iltaisin vaihtelevasti pyykkitilanteesta riippuen)
  • rimpsuinen pitkä paita iltakäyttöön
  • toinen siviilipaita (jäi vähän vahingossa mukaan, yksi olisi riittänyt)
  • fleecehuppari (vetoketjullinen, huputon olisi ollut käytännöllisempi)
  • uimapuku (eipä ollut uimakelejä/paikkoja, vaikkei vedestä puutetta ollutkaan)
  • pitkät trikoot ilta- ja yökäyttöön (tosi hyvät ja tarpeelliset)
  • 2 sukat, ohuet ja paksummat (oli lopulta kolmet, yhdet liikaa)
  • suurikokoinen huivi IHAN PARAS!
  • villasäärystimet (viime tipassa valmistuneet, ehdottoman hyvät)

Hygienia- ja lääkevarasto

  • pala Oliva-saippuaa kolmeen osaa sahattuna (hiuksille, iholle ja vaatteille) (kolmasosa saippuasta riitti)
  • hammasharja ja -tahna
  • huulirasva
  • kampa
  • ihovoidetta (osoittautui tarpeettomaksi minulle)
  • deodorantti
  • (aurinkovoiteen ostan, kun sille on tarvetta) (ostin, ei ollut juurikaan tarvetta, mutta toisella säällä ehdoton)
  • (hyttysmyrkkyä ostan, jos sille tulee tarvetta) (ei tullut tarvetta)
  • särkylääkkeitä (en onneksi tarvinut)
  • rakko- ja tavallisia laastareita (en onneksi tarvinut)
  • desinfiointilappuja (en onneksi tarvinut)
  • haava- ja hiertymienhoitovoidetta (en onneksi tarvinut)
  • Traumeel-voidetta lihaskipuihin (en onneksi tarvinut)
  • pinsetit
  • pyyhe (isompi ja pienempi) (otin vain ison)
  • Scrubba-pesupussi (ihan turha, "unohdin" sen jo alkumatkasta)
  • korvatulppia (ota paljon mukaan, pehmeitä nukkumiseen tarkoitettuja)
  • nenäliinoja
  • wc-paperia (hyvä olla mukana, mutten tarvinut koko matkalla omaa rullaa)

Eletroniikka

  • vivofit (toimii myös rannekellona)
  • puhelin
  • kuulokkeet
  • Samsung-tabletti
  • laturi puhelimeen ja tablettiin
  • otsalamppu (lähetin kotiin, loppukesästä varmaan tarpeellisempi, kun ei ole niin valoisaa)
  • vara-akku puhelimen lataamiseen (lähetin kotiin, olisi kyllä heti seuraavana päivänä ollut hieman tarvetta, ei pakottavaa)
  • pistorasiaan laitettava jakaja, jolla saa kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaa (mikäli pistorasioista on puutetta majoituksissa, ei juurikaan ollut)

Ruokailu

  • lusikka, haarukka, veitsi (lähetin kotiin)
  • pieni Leatherman
  • juomapullo

Muuta

  • Camino-opaskirja
  • pilgrim credencial (ostamme StJPdP:tä)
  • lompakko
  • henkilökortti
  • luottokortti
  • visaelectron
  • hieman käteistä (max 20 euron seteleinä ja kolikkoja kahvikassana) (myös viisikymppiset kelpasivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ihan hyvin, kortti vähemmän esim baareissa ja pikkukaupoissa)
  • eurooppalainen sairasvakuutuskortti
  • vakuutuskortti
  • kopiot lentolipuista ja passin tietosivusta ja henkilökortista (samat skannattuina ja sähköpostiviesteinä puhelimessa ja tabletilla)  (olivat vain sähköisinä)
  • muovipusseja
  • suljettava varustepussi, johon kerään erilleen kävelyvaatteet (otin 2 pussia, oman kävelyvaatteille ja oman siviilivaatteille, erinomaiset)
  • suuria hakaneuloja (en tarvinut pyykkipoikina, sillä konepesin ja kuivasin vaatteet suurimmaksi osaksi, mutta hyvä olla kuitenkin mukana)
  • 2 remmiä rinkan ympärille (lentomatkoille sitomaan rinkat omat remmit, etteivät ne tartu minnekään ja rikkoudu) (tämän tilalta suojapussi, jonka lähetin kotiin, ostin erillisen kevyemmän sadesuojan rinkalle)
  • muutama nippuside (en tarvinut, mutta hyvä olla mukana)
  • jeesusteippiä (en tarvinut, hyvä olla silti)
  • aurinkolasit (lähetin pois, liian hyvät lasit hukattavaksi + melkein koko matkan satoi)
  • heijastin  (vaatteissani oli tarpeeksi heijastimia)

Nukkuminen

  • makuupussi
  • silkkipussi
  • retkityyny (lähetin pois ja heti seuraavana yönä olisin tarvinut, muotoilin fleecestä tyynyn)
  • lutikkalakana (en onneksi tarvinut)

Listani oli siis lopultakin paljon riisutumpi sen jälkeen, kun olin tehnyt viimeisen pakkaamisen kotona, lähettänyt tavaroita kotiin ja hylännyt rikkimenneitä tavaroita. Sauvat toin kotiin reklamointia varten, ne kulkivat sisareni rinkassa, koska se liikkui paikasta toiseen postiauton mukana. Muutenkin osa minun tavaroistani oli sisareni rinkassa ja hänen pieni vaatepussinsa taas oli minun kyydissäni siltä varalta, ettei hänen rinkkansa olisi tullut ajoissa tai ollenkaan majoitukseen suunnitellusti. Niin ei käynyt kertaakaan. 

Kun lähdin kotoa, rinkkani painoi noin 12-13 kiloa, siinä oli sisarelleni meneviä tavaroita vähän yli kilon verran. Aloittaessamme caminon Ranskasta, punnitsin rinkkani St Jean Pied de Portissa pilgrim-toimistossa ja vaaka näytti 11 kiloa. Säikähdin sitä hieman, sillä mukana ei sillä hetkellä ollut eväitä eikä juomia. Rinkka oli myös hyvin piukkaan pakattu ja korkea. 

Ensimmäisen viikon aikana kannoin rinkkaa suhteellisen helposti, mutta kyllä se painavalta tuntui ja siinä mielessä hankalalta, että kaikki tila oli käytetty, eikä sateiden vuoksi mitään voinut ripustella ulkopuolelle heilumaan. Kun saavuimme Logronoon, lähetin pari kiloa tavaroita pois, mainitsin tuossa yläpuolella olevassa listassa mitkä lähtivät kotimatkalle. Paketin lähettäminen kävi melko helposti, mutta kallista se oli, 48 euroa mikäli oikein muistan. Muutama arvokkaampi tavara paketissa teki lähettämisestä viisaampaa kuin tavaroista luopumisen. 

Kevennetty rinkka tuntui oikein mukavalta, samaan aikaa sisareni luopui oman rinkkansa kantamisesta ja siirtyi Correosin asiakkaaksi. Moni muukin firma tarjoaa samaa palvelua, mutta ainakin paikallinen Itella oli mitä joustavin ja edullinen toimitsija. 

Varusteluettelo on tietysti hyvin henkilökohtainen asia, on yksilöllistä kuinka paljon kukin tuntee tarvitsevansa varusteita, esim vaatteita ja kosmetiikkaa. Minä pyöritin hyvin pientä määrää vaatteita, pesin niitä välillä koneellisesti, välillä käsin vaate, pari kerrallaan riippuen kuivausmahdollisuudesta. Albergueitten pesukoneissa oli nopeita ohjelmia, kuivauslaitteet olivat teholtaan vaihtelevia, mutta useimmissa oli jonkunlainen hellävaraisohjelma, joten teknisiä urheiluvaatteitakin uskalsi niissä kuivata, eivätkä ne sulaneet olemattomiin. Pyykinpesu ja -kuivaus maksoi 2-5 euroa/koneellinen. Konepesuaine kuului hintaan. Pesimme sisareni kanssa yhteiskoneellisia, joten kustannuksetkin puolittuivat.
Tyypillinen alberguen pesuhuone. No ei vaiskaan.

Koska säät olivat melko viileät, tarvitsin lämpimiä vaatteita, mitä taas kesämmällä ei tarvitse niin paljon. Sadevarusteeni olivat erinomaisia, mutta kotiinjättämäni punaiset säärystimet olisivat olleet kyllä kullanarvoiset. Monesti kuraa oli paljon, vaikkei olisikaan satanut. Tällöin säärystimet olisivat olleet sadehousuja kivemmat käyttää. Onneksi sadehousuni eivät olleet ainakaan näillä lämpötiloilla hiostavat. 

Takkini toimi loistavasti. Se hikoontui kyllä sisäpuolelta melkoisesti, eikä aina tuoksunut kovin hyvältä, sillä sitä en voinut enkä halunnut matkan aikana pestä, kun en tiennyt kuinka pintakäsittely siitä kärsisi. Tekniset paidat olivat hyviä, samoin housut. Loppuvaiheessa käytin capreja tyttöhameen kanssa. 

Paljon vauhkoamani macabi skirt jäi kokonaan käyttämättä. Mietin sen myymistä Camino Forumin kautta, jos ostaja löytyy. Se oli alun alkaenkin vähän liian suuri minulle ja tyttöhameeni oli mukava käyttää hyvien taskujensakin vuoksi. Paidoista käytin enemmän pitkähihaista, sen hihat sai hyvin käärittyä, mikäli oli mukamas sateetonta ja aurinkoista. 

Kenkäni toimivat todella hyvin, kertaakaan en kastellut jalkojani. Iltaisin pidin Fivefingersejä, jos oli kuivaa ja menimme ulos. Muulloin laitoin silloinkin Meindlit. Crocsit olivat melkein turhat, emme olleet lopulta paljonkaan albergueissa ja muovikengät tuntuivat todella huterilta vaelluskenkien jälkeen. 

Sukkina käytin ensimmäiset kaksi viikkoa Falken villasukkia, kunnes ne kuluivat puhki. Ostin jotkut muut sukat, jotka ovat todella rumat, mutta toimivat ihan hyvin. Ne olivat tosin aika hitaat kuivumaan. Välillä käytin pikkuisen rikkiolleita Falkeja ohuiden Coolmax-sukkien kanssa, jos toiset sukat olivat jääneet pesun jälkeen kosteiksi. Yksi sukka toimi minulla kahta sukkakerrosta paremmin ja ehdottomasti vannon merinovillan nimeen. En käyttänyt mitään jalkarasvoja ja jalkani pysyivät koko matkan oikein hyvässä kunnossa. 

Rinkkani oli myöskin hyvä, tosin siinä alkoi olla päivittäin melkoista nitinää, kun se lämpeni selässäni. Ensimmäiset 5-8 km se oli hiljaa, sitten alkoi natina ja kitinä. Koitin säätää hihnoja ja kiinnikkeitä, mutta ongelma oli ja pysyi. Ei se nyt varsinainen ongelma ollut, mutta pieni ärsyke. 

Sauvoille tosiaan kävi surkeasti, kerron siitä sitten lisää, kun reklamointi on tehty ja tiedän, miten siinä käy. Pärjäsin ihan hyvin ilman sauvoja, vaikka ensin tuntui, ettei se olisi edes mahdollista. Tuntui jopa vähän vapaalta, kun sauvat kokonaan jäivät pois. EDIT: Tässä postauksessa kerron miten sauvojen kanssa kävi.

Lääkintäpakkaukseni tuli siis kotiin aivan käyttämättömänä, samoin muuta korjaus- ja apuvälinettä. Ilmankaan ei tietenkään pidä olla liikkeellä. Mikä hetki vain voi olla se, jolloin niitä tarvitaan. Jollei itse tarvitsekaan, voi joku toinen tarvita.

Kosmetiikkapussini hoikistui matkan aikana entisestään. Jostain syystä en tarvinut mitään ihovoiteita, en tosin muutenkaan ole varsinainen kosmetiikan innokas käyttäjä. Iho pysyi paljosta suihkussakäymisestä huolimatta oikein hyvänä. Saippuapala, deodorantti, hammasharja- ja tahna, huulirasva ja kampa, siinä olivat ne joita oikeasti käytin. Kun olimme hostelleissa, käytin niissä olleita shampooliuskoja.

Makuupussi ja silkkinen pussi jäivät melko vähälle käytölle, samoin mikrokuituinen retkipyyhe, sillä olimme suurimman osan öistä hostelleissa, tai muissa majoituksissa, joissa omia vuodevaatteita ei tarvittu.

18 kommenttia:

  1. Varusteluettelo voi tosiaan näyttää erilaiselta riippuen vuodenajoista ja siitä missä yöpyy ja mitä palveluita käyttää, käyttääkö pesukoneita, tekeekö eväitä itse nukkupaikoissa ja jopa siitä millainen iho on :D
    Pääasiat kuitenkin pysyvät samoina: vaatteet, kengät, rinkka on mukana oltava. Sukkien valinnassa olen huomannut että ihmiset ovat kyllä hyvin erilaisia :O

    Minulle kasvorasva on ihan ehdoton. Samoin kesällä aurinkorasva tai pitkät hihat, satoi tai paistoi. Ja siitä huolimatta kärsin aurinkoihottumasta.

    Tuo sauva-asia mietityttää. Itse kävelen mielummin ilman, mutta ehkä pitäisi sitkeästi vaan harjoitella. Kyllä jotkut (halvat) sauvat mukaan otan kuitenkin. Tai ehkä nämä nykyiset sauvani vain ovat huonot että siksi tuntuvat oudoilta?

    Alunperin minua kiinnosti kuinka paljon varasitte budjettia päivää ja henkilöä kohden, mutta luulen että matkamme tulevat olemaan erilaiset sen suhteen ja vertailusta ei näin ollen ole hyötyä. Mutta jos ruoan suhteen osaisit sanoa päiväbujettia kahdelle henkilölle? Jos oikein ymmärsin niin ostitte myös eväitä ja söitte kahviloissa matkalla ja iltaisin paikallisissa kuppiloissa?
    Saitko ruokahaluasi takaisin missään välissä?

    Myös yhteeveto fiiliksistä kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti luettelot ovat henkilökohtaisia niiden muutaman todella perusjutun lisäksi. Kenkiäkin näkyi hyvin monenlaisia, moni kulki lenkkareissakin tai sandaaleissa, minä en olisi edes uskaltanut, saati halunnut. Moni keli oli vaelluskenkienkin varrelle haaste. Ja nilkkatuki ja kunnon pohja on kyllä tarpeen, kun kantaa taakkaa.

      Minä yllätyin siitä, miten hyvin pärjäsin ilman sauvoja, kun oli tavallaan pakko. Ostin ensin yhden varasauvan, mutta kun kolme neljästä sauvastamme oli hajonnut, päätimme ensin kokeilla ilman sauvoja ja ostaa sitten viimeisestä suuremmasta kaupungista uudet, jos meno ei maistu ilman. Mutta yllättäen se olikin ihan mukavaa ilmankin. En osaa sanoa, miten Pyreneitten ylitys olisi onnistunut ilman, siellä ne olivat kyllä todella tarpeen, kun kaikki muukin oli vielä uutta, kunto ei samalla tasolla kuin lopun nousuetapeilla ja liukasta ja märkää.

      Peruseläminen on Espanjassa todella edullista. Albergueita on monen hintaisia, mutta jos ihan kerrossänkymajoitus salissa passaa, saa paikan yleisimmin 5-10 eurolla. Yksityisissä majoituksissa maksoimme yhteensä noin 35-45 euroa yöstä, eli sen kun jakaa kahdelle, tulee vähän alle 20 euroa majoitukseen/yö. Söimme enimmäkseen kahviloissa ja ravintoloissa. Ulkona ei oikein voinut taukoilla ja syödä eväitä, koska olisi kastunut lisää ja tullut kylmä ja baarit olivat ihania pakopaikkoja :D Iltaisin söimme hostellien tai baarien ravintolasaleissa menu peregrinoja, ne maksoivat yleensä 8-12 euroa ja siihen kuului 3 ruokalajia (jälkkäri viitteellinen jäätelö, jogrutti tai hedelmä yleisimmin). Albergueissa yöpyessä pääsi helposti alle 30 euron päiväbudjettiin hengeltä kaikessa ja hostelleissakin alle viiteenkymppiin. Bussit maksavat muutaman euron, käytimme bussikyyteihin yhteensä kahdelta alle 10 euroa ja taksimatkoihin satasen verran. Junia emme päässeet testaamaan.

      Emme ostaneet mitään muuta kuin ruokaa ja juomaa, baareihin meni noin 10-20 euroa päivässä kahdelta, kun pidimme 1-3 taukoa. Lääkkeitä tai muita apteekkitavaroita emme joutuneet ostamaan, emmekä käyneet kuin parissa maksullisessa nähtävyydessä.

      Ruokahaluni ei varsinaisesti palannut, muttei minun tarvinut niin pakottaa itseäni syömään loppua kohden. Siirryin menu peregrinoissa syömään kaksi alkuruokaa ja jätin pääruoan pois, se auttoi, sillä pidän pastasta kovasti. En syönyt koko annoksia, mutta koitin joka päivä syödä sen verran, että jaksan. Hedelmiä ostimme ja jonkun verran suklaata ja pähkinöitä ja perunalastuja :D

      Yhteenveto fiiliksistä tuli juuri valmiiksi, julkaisen sen huomenna :)

      Poista
    2. Kiitos taas vastauksesta :)
      Tarkotus olisi käyttää majoituksena ihan kerrossänky-yhteisöjä, syödä eväitä, käydä kaffiloissa ja kokeilla menu peregrinoja, ehkäpä jopa yhteiskokkaamista, vaikka se tuntuu itselleni kaukaiselta ajatukselta. Mutta haluaisin kokea senkin.
      Ajatus jokapäiväisistä ranskalaisista ei ole mun juttuni, eikä myöskään pastasta joka aterialla. Mieluiten kokkaisin jonkun verran itse, mutta toisaalta se on taas illan vapaa-ajasta pois. Sitten näen kun pääsen sinne, miten käytäntö meillä tulee menemään. Voihan se olla että syön onnessani ranskalaisia ja pyydän vielä lisääkin O_o- joka ilta.

      Jään odottamaan mienkiinnolla huomista :)

      Poista
    3. Kiitos sinulle kommenteista! :) Ruokaa laitetaan joissakin donativo-paikoissa yhdessä, tai syödään yhdessä vapaaehtoistyöntekijöiden valmistamia aterioita. Me osallistuimme pari kertaa yhteisaterioille ja ne olivat aika kivoja kyllä. Muutamissa paikoissa näimme ihmisten tekevän itse ruokaa, sekin oli kyllä yleensä pastaa, välineet ovat aika vähäisiä albergien keittiöissä. Menu peregrinoissa on yleensä aina keitto yhtenä alkuruokavaihtoehtona ja jos sen syö salaatin lisäksi, sekin on kiva vaihtoehto, juurikin niille ranskalaisille, joita oli kyllä melkein aina liharuoan kanssa, näyttipä olevan kalankin kanssa. Ihan kerran pari saimme riisiä tai muuten valmistettuja perunoita.

      Monissa albergeissa on muuten myös privaattihuoneita, ainakin yksityisissä paikoissa ja ne eivät ole hinnalla pilattuja nekään, jos välillä haluaa vähän omaa rauhaa.

      Poista
    4. Kiva kuulla että yhteisruokailut olivat hyvä kokemus :)

      Kyllähän sitä välillä omaa rauhaa varmasti kaipaa ;)

      Poista
    5. Itse harrastin omalla Caminollani paljon itse kokkailua pienemmällä tai isommalla porukalla. Mutta itse olenkin ihminen joka yhteisöllisyydestä kovasti tykkää.

      Tämä kuitenkin teki sen, että omalla kuukauden reissullani minulla meni rahaa karvan alta 500 euroa. Tämä sisälti, ruuat, majoitukset ja yhden junamatkan. Parissa maksullisessa nähtävyydessä taidettiin käydä. Mitenkään en säästellyt, mutta kiva oli huomata, miten vähällä tulee toimeen.

      Poista
    6. Kiitos kommentistasi, Paula! Monissa albergeissa näkyi olevan ruokatavaraa, jota kaikki saivat käyttää, esim pastaa ja mausteita, öljyä ja sen sellaista säilyvää, joten kaikkea ei tarvinut ihmiset ostaa itse ja kuljettaa mukana.

      Siskoni jutteli italialaisten pergrinojen kanssa ja nämä olivat sanoneet, että Espanja on todella edullinen maa vaikkapa Italiaan verrattuna. On ihan mahdollista pärjätä vähälläkin rahalla (vaikkei siis varsinaisesti tarvitsisikaan).

      Poista
  2. Moi! Vaikka varusteluettelosi näytti ennen Caminoa hienolta, ei se sitten ihan kokonaan ollutkaan sitä. Tämä on niin hyvä esimerkki meille kaikille. Kannattaa karsia, karsia, karsia. Ja sitten tehdä kuten sinä: postittaa tien päältä turhat kotiin. Kiitos, kun näit sen vaivan, että analysoit romppeesi.
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin oikein hämmästyin, miten paljon vähemmän olisin tarvinut tavaraa. Tuumin, että paras tehdä analyysi ihan itsellekin muistiin, jos joku vastaava reissu on joskus tiedossa. :) Paketti tuli muuten kotiin noin puolessatoista viikossa ja oli kuulema hieman aasintalloman näköinen, mutta tärkein, kauniit aurinkolasini olivat tallella ja ehjät! Ja muukin kaikki tallella ja ehjiä.

      Poista
    2. Kummaa kyllä, ettet rasvonut kinttujasi. Itselleni se oli elintärkeää...
      t.Tiina
      tiinanpatikointi.blogspot.fi

      Poista
    3. Minulla jalkojen kunto on vaihdellut aika paljon vuosien varrella, on ollut kuivempia kausia, mutta jossain vaiheessa pyristelin irti isommasta määrästä rasvaamista noin ylipäätään, samoin kuin muusta kosmetiikasta. (ei sillä, että kovin paljon olisin koskaan käyttänytkään) Silloin kun nilkkani murtui kuusi vuotta sitten, sen jalan iho kuoriutui moneen kertaan ja se on edelleen vielä parempi ja pehmeäihoisempi kuin toinen jalka, mutta se toinenkin on hyvässä kunnossa. Nyt kun en käytä jalkavoiteita, en raspaa enkä tee jaloille muutakaan kuin pesen ne ja kuivaan kunnolla ja käytän liikkumiseen, ne ovat ihan parhaassa kunnossa. Joku jalkahoitaja saisi p-halvauksen, mutta toisaalta, miksi "lääkitä" sellaista, mikä on kunnossa? Minulla oli vielä tallella joku viilentävä jalkavoide, jota kokeilin nyt kotiin tulon jälkeen, se sai jalkani ihan tuleen, piti pestä pois.

      Poista
    4. Tulin lukemaan uudelleen varusteluettolosi 😊
      Minäkään en raspaa jalkoja, enkä aiemmin rasvannutkaan mutta nyt on varmaan joku ikävaiva iskenyt jalkoihin kun kuivavat (myös kilpparit kuivattavat ihoa ja hiuksia).
      Noista rasvoista (naama), mä taas menen kerta toisensa jälkeen mainostajien lankaan 😂 Silloin kun pidän taukoa kaikesta hoidosta, huomaan kyllä että iho pärjää ilmankin. Omatekemät sötkötykset (rasvat yms.) kiinnostaisivat. Ehkä kokeilen niitäkin joskus enemmän.

      Meni ohi aiheen nyt mutta menköön 🙈

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tavaraluettelo. Aika vähällä sitä tulee toimeen, mutta että olisi mukana se oleellinen minimi, siinäpä onkin taiteilemista. Kylistä tietty voi ostella puuttuvaa ja rikkoutuneen tilalle uutta.
    Jokunen vuosi sitten pienen porukan kanssa Alppireissulla meidän oppaan sallima maksimi repun paino sai olla seitsemän kiloa. Siinä piti olla kaikki. Kyliä ei juurikaan ollut eikä lämintä vettä, sauvat ehdottomat, kaikki oma kannettava itse. Reissu jatkuvaa mäkeä ylös tai alas. Oli se hienoa...
    Suurkiitos vaellusblogistasi. Oli kiva seurata ihan alusta asti.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olikin kiinnostavaa, että alkumatkasta oli aika pienissäkin kaupungeissa ihan reitin varrella retkeilualan liikkeitä, sitten niitä ei ollutkaan enää, kun oli taivallettu parisen viikkoa, sitten kun jotain olisi alkanut olla rikki, unohtunut jonnekin, tarvita jotain lisää. Onneksi ostin ne uudet, rumat sukat heti, kun kauppa osui kohdalle. Apteekkeja oli kyllä runsaasti reitillä ja peregrinot ikkunashoppailivat lihaskipuvoiteita ja rakkolaastareita :D Palmponasskohan se on, vai Logronossa oikein polvivaivoihin erikoistunut klinikka, kun väki on päässyt kömpimään sinne saakka ja sitten tarvitaan jo lääkäriä.

      Kiitos sinulle, paskerville lukemisesta ja kommentoinnista, kommentit ovat niin mahtavia. Tulee lämmin olo, kun joku vaivautuu kirjoittamaan jotain, kysymään tai nauramaan jaarituksilleni.

      Poista
    2. Hei tuo oli hyvä tietää retkeilyvarustekaupoista! Meillähän se sadeviitta-asia tosin saattaa tulla ajankohtaiseksi vasta loppumatkasta, mutta suurimmissa kaupungeissa varmaan löytyy jotain...

      Poista
    3. Alkumatkasta oli joku liikeketju, jonka nimeä en muista enää, Jaana siitä vinkkasi. Myöhemmin sitä ei enää ollut, mutta Decathlonia oli jossain paikoissa.

      Poista