Camino - The Epic Wayn protokollakeskuksen viikkopalaveri

Viikkopalaveri käynnistyi tavalliseen tapaan vartin myöhässä, aina riitti niitä, joilla ajantaju katoaa ja heitä piti hoputella pelipöytien ääreltä. Tänään oli juhlapäivä, sillä aamulla oli jaettu ylennyksiä. Miguel oli saanut vuoronesimiehen paikan, jota hän oli kytännyt jo yli vuoden. Aivan pikkuisen häntä kirvelsi se, että hän sai paikan nyt, kun se vapautui Michelleltä. Michelle oli nyt protokollapäällikkö, suoraan vastuussa kulmahuoneen miehelle, häntä jota ei juuri kukaan ollut nähnytkään. 

Yhteenvetopalaverissa käytiin läpi tilastoja, kenen hahmot olivat päässeet perille, missä kunnossa fyysisesti ja henkisesti. Kotimatkoja seurattiin ainakin Espanjan rajojen sisäpuolella ja tarvittaessa laitettiin muutamia oikaisuja, jos caminolla oli ollut ylenmäärin hankaluuksia, tai pistettiin pari kapulaa rattaisiin, jos kaikki oli caminolla sujunut liian hyvin. Kukaan pääsiäisen tienoilta liikkeelle lähteneistä ei ollut hyödyntänyt unessa näytettyä vilausta pelistä, kaikki olivat jatkaneet lampaina perille asti. Ei edes Campis, vaikka hänen unessaan oli ollut aika paljon vinkkejä. 

Säätiloihin oltiin yleisesti ottaen tyytyväisiä ja tämän kevään uutuus rajoitus no rain in Galicia oli osoittautunut hitiksi. Tosin jotain oli mennyt serverillä sekaisin, sillä torstaina oli kumminkin alkanut sataa. Huollolla oli nykyään kahden vuorokauden vasteaika, he katsoisivat asiaa, kun ehtisivät. Michelle laittoi itselleen muistiin, että sääongelmiin piti vasteaikaa laskea vuorokauteen. Hänen pitäisi ajaa se läpi kulmahuoneessa, se olkoon hänen ensimmäinen sormenjälkensä Peliin protokollapäällikkönä. 

Yksi palaverin mukavimpia kohtia oli se, kun laskettiin montako caminoromanssia oli saatu aikaan menneellä viikolla. Ainakin yksi punatukkainen tyttö oli löytänyt tummasilmäisen nuorukaisen ja heidät oli nähty yhdessä katedraalissa. Hahmojen pelaajat tarjoaisivat kylmät vino tintot lounaalla kaikille. Erotilastoihin merkittiin jenkkipariskunta, mies oli lähtenyt kotiin Pamplonasta, ei kuulema välittänyt hittojakaan minne vaimo meni. Nainen jatkoi matkaa nyt yksin ja oli juuri saapumassa Burgosiin. Näytti pärjäävän hyvin, itse asiassa paremmin. Good for her.

Sairaustilastoissa näkyi selkeä seesteinen vaihe, ei vatsatautiepidemioita, flunssaakin Galiciaan ehtineiden parissa hyvin vähän. Logronon jalkavaivaklinikka oli ylityöllistetty, sieltä oli tullut valituksia. Apteekkiliitto sen sijaan kiitti hyvin menneestä huhtikuusta, rakkolaastareita oli myyty ennätysmäärä. Särkylääkkeitäkin oli saatu kaupiteltua hyvin. Firman työntekijöille tarjottiin 5 % alennusta kaikista sidontatarvikkeista toukokuun ajan. 

Silloin Michelle muisti sen, mikä oli ollut koko ajan mielen reunalla. Hän oli unohtanut kokonaan laittaa vaivoja Campikselle ja Siskolle! Se oli se alun pääsiäishässäkkä ja sitten satoi koko ajan. Hänen oli tarkoitus laittaa Campikselle kunnon rakot vasempaan jalkaan, niin että hahmo joutuisi miettimään pystyisikö jatkamaan ja Siskolle hän oli jo laittanut luonnoksiin aaltoilevan ripulin. Kummatkin vaivat olivat enää enteriä vailla. 

Se Madridin viikonloppu sekoitti hänen päänsä ja se kiiltelevä sormus sormessa. Jos joku alainen tekisi moisen mokan, hän joutuisi pelaamaan amerikkalaisia ainakin kuukaudeksi. Täytyi miettiä, voisiko vielä tehdä jonkun jälkiliikkeen. Joskus onnistui vaikuttaa hahmoon vielä parin viikonkin ajan, etenkin jos tämä oli vielä henkisesti kovin kiinni kokemuksessaan. Enää ei voinut saada aikaan kuin jotain lievempiä ongelmia, kuten ajoittaista unettomuutta tai öisiä lihaskramppeja, mutta kannatti yrittää, parempi se kuin ei mitään. 

Palaveri päättyi siihen, että cavapullot tyhjennettiin ja viimeiset kihlajaisjuoman tipat siemaistiin. Iltapäivällä saapuisi oikein suuri ryhmä italialaisia ja heidät oli nyt kokeilunomaisesti päätetty jakaa eri pelaajille. Yleensä yksi huolehti koko ryhmästä, mutta jaolla saataisiin aikaan ehkä mukavaa säpinää. Bilbaon asemalta kuului jo isoääninen pölötys, ryhmä oli tullut. Äkkiä pelipöytiin!

Vaikkei tämä mitenkään asiaan kuulukaan niin tämän synkähkön kappaleen laulaa Brantley Gilbert, Bottoms Up.