keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

21. kävelypäivä San Justo de la Vegasta Rabanal del Caminoon 25 km


Eilisen savihoidon jälkeen meille annettiin kuiva kävelypäivä, mikä on ilolla mainittava. Aamuseitsemältä katu oli kyllä märkä ja pilvet tuntuivat olevan aivan käden ulottuvilla. Päätimme olla iloisia jokaisesta sateettomasta minuutista, sen pitempiä ajanjaksoja ei kannata tässä asiassa miettiäkään. 

Aamukahvipaikkamme oli tänään isohko Astorgan kaupunki, jonne kiipesimme vähän ennen kahdeksaa. Kaupungin albergueista tuli juuri unisia peregrinoja ja moni heistä käveli suoraan samaan baariin meidän kanssamme. Tänään meillä oli tostados-päivä, paahdettu suuri leipäviipale maistui hyvältä kahvin ja appelsiinimehun kanssa. Monta tuttua naamaa näkyi jälleen. On se aika hassua, miten ihmiset kuitenkin osuvat toistensa kanssa samoihin kyliin, kaupunkeihin ja baareihin yhtäaikaa, kun vaihtoehtoja on niin lukemattomat määrät. 


Astorga oli niin pieni kaupunki komeasta katedraalistaan ja hulppeasta plaza mayoristaan huolimatta, että sieltä käveli ulos puolessa tunnissa. Reitti kulki maantien reunaa ja opaskirjamme varoitteli kävelijöitä tienylityksistä, ettei kävisi onnettomuutta. Poikkesimme pieneen kappeliin ottamaan päivän leimat ennen kuin tie lähti asumattomalle alueelle muutamaksi kilometriksi. Polku oli hyväkuntoista ja sille oli vaihtoehtona myös tienposki, jos polku olisi ollut huonossa kunnossa. 



Pidimme tänäänkin useita taukoja, melkein joka kylässä, josta löytyi baari. Vähän syötävää, tai ainakin juotavaa, vessakäynti ja hetki netissä ja taas olivat jalat elpyneet sen verran, että jaksoi. Väkeä oli tänään samoilla kilometreillä aika runsaasti, määrä vaihtelee päivittäin todella paljon. Ilmeisesti olemme moniin verrattuna aamuisin varhain liikkeellä ja tulemme perille päivittäin muita aikaisemmin, mutta tänään meitä saapui yhtä aikaa Rabanaliin yhden ja kahden välillä melko paljon. Osa oli lähtenyt Astorgasta, joten moni varmaan jatkoi vielä kuutisen kilometriä seuraavaan kylään. 


Sisareni rinkka oli toimitettu yhteen kylän hostelleista, mutta siellä oli niin suuri määrä isoja matkalaukkuja Correosin kyltti kyljessä,  etten ihmetellyt sitä, että majatalon kaikki kahden hengen huoneet olivat varattuja. Sain neuvon kysyä naapurihostellista, minkä olin kyllä ihan itsekin älynnyt tehdä. Nyt oli onni myötä ja saimme vähän tyyriimmän kammarin,  jossa passaa kyllä lepäillä. Illempana taas menemme syömään, jospa tarjolla olisi joku ihmistenkin menu. Mahtaisivatko antaa tilata sellaiselta rahaa vastaan? 

Eilen muuten tilasin menu peregrinosta kaksi alkuruokaa, salaatin ja pastan, eikä se tuottanut mitään ongelmaa. Juttelimme aterian ajan australialaisen rouvan kanssa, joka oli alunperin Kanadasta. Hän oli yli 70-vuotias ja kolmannella caminollaan, tällä kertaa lyhyin päiväetapein. Ei ikänsä vuoksi, vaan koska oli katkaissut jalkansa vähän ennen kotoa lähtöä ja käveli nyt jonkunlainen tukikehikko jalassaan. Ilmeisesti hänellä ei ollut ollut juttuseuraa muutamaan päivään, niin innokkaasti hän meille tarinoi perheestään ja caminoistaan. 


Tämän päivän etappiin kuului nousua pari sataa metriä, mutta se tuli niin vaivihkaa ja loivasti, ettei sitä lainkaan pistänyt merkille. Lopuksi tuli mieleen, että missä se luvattu ylämäki olikaan. Huomenna sen sijaan tullemme taas hengästymäänkin, kun kiipeämme koko reittimme korkeimmalle kohdalle. Huomisen kävelymatkaksi tulee pikkuisen alle 20 km, joka sekin ihan varmasti taas piisaa, kun osuudella on nousua ja jyrkkää laskua. Tänään täytyy tarkistaa varpaiden kynnet ja sukkien kunto, että jalat kestävät laskeutumisen. Polviin se voi myös ottaa, mutta pitää kulkea maltillisesti.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.


Tänä päivänä olemme kävelleet melkein joulukalenterillisen verran Camino de Santiagoa ja siltä se alkaa tuntuakin. Tämän erittäin huteran aasinsillan kautta esittelen teille jouluaiheisen countrykappaleen Dear Santa, jonka esittää yksi lukemattomista countryn kultapojista, Tim McGraw. 

i

4 kommenttia:

  1. Ihmisten menu Santiago de Compostelassa: Casa Marcelo. Galicialais-, japanilais-, perulainen fuusiokeittiö. http://www.casamarcelo.net/#!fotos/cd4b

    VastaaPoista
  2. Hyvin etenee matkanne! Pysähdyittekö Manjarinissa, erikoista paikkaa pitää Tomás Martínez, joka sanoo olevansa viimeinen temppeliritari?

    El Acebon jälkeen tulee alamäkeä. Mietin, millaistahan camino mahtaa olla niillä kohdilla, jos sataa niin paljon kuin teillä on satanut.

    Ponferradassa monet suomalaiset pistäytyvät San Nicolas -alberguen pihalla, jossa on kirjailija Jouko Tyyrin muistomerkki. Minulle vaeltajien muistomerkit tuntuvat olevan aika koskettavia hiljentymisen paikkoja, koska muutenkin mietin aina erilaisia ihmisiä, jotka ovat kulkeneet samaa reittiä vuosisatojen aikana. Kaikki eivät jaksa perille.

    Ponferradan jälkeen onkin enää 202 km Santiagoon. La Portelaan asti taitaa olla suht tasaista - jos ei valitse mäkireittiä Villafranca del Bierzon jälkeen - ja sitten noustaankin O Cebreirolle.

    Buen camino -terveisin Jaana Tampereelta

    VastaaPoista