keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

17. kävelypäivä Fromistasta Carrion de Los Condesiin 19 km


Tänään olisi melkein voinut sanoa, että olipa lyhyt matka, mutta rehellisyys maan perii ja tyydyn sanomaan, ettei nyt ollut niin helkatin pitkä matka, vaan siedettävä. Olimme aamulla jo viisi yli seitsemän kadulla tähtitaivaan alla ja nokka kohti länttä. Lämmintä oli niukat viisi astetta ja edessä pilgrim's autopista,  senda. Koko etappi kulki autotien reunaan tällättyä caminopolkua (vai kumpi lie ollut ensin), onneksi välissä oli ruohokaistale ja liikennettä niin vähän, ettei siitä ollut mitään haittaa. Tienposki olisi huomattavasti keljumpaa kulkea helteellä ilman minkäänlaista helpottavaa varjoa ja vilkkaan liikenteen aikaan. Nyt ei ollut kyllä mitään valittamista. Vaihtoehtoinen, vähän alle kilometrin pidempi reitti vei sendan pohjoispuolella joenvartta pitkin, mutta niin näyttivät kaikki muutkin kulkevan tien laitaa. Peregrinot eivät ehkä pidä vaihtoehdoista, vaan suurin osa tykkää kulkea sitä oppaiden ykkösreittiä. 


Poikkesimme aamukahveille ensimmäiseen kylään jo noin neljän kilometrin jälkeen ja sitten seuraavan kerran kahdeksan kilometrin huitteilla melko rähjäiseen albergueen vessan tarpeessa. Siellä olisi voinut olla lutikoitakin tarjolla, sen verran siivoton paikka oli kyseessä. Baarissakin emännän savuke sauhusi tiskin reunan takana, vaikka ovella oli kyllä hurskas No fumar-kyltti. 


Aurinko paistoi ja tuuleskeli aika navakasti. Kun matkaa oli enää kolmisen kilometriä, aloimme jo uskoa, ettei sade ehtisi kastella meitä ennen kuin ehtisimme perille Carrion de Los Condesiin. Sisareni ei saanut heti vielä rinkkaansa alberguesta, jonne oli sen lähettänyt, vaan hänen piti palata myöhemmin sitä hakemaan. 

Kylän hostellit olivat vielä joko kokonaan suljettuja tai vielä tältä päivältä avaamatta, joten poikkesimme baariin odottelemaan, olihan kello vasta tulossa 12. Juuri kun istahdimme bocadillojen äärelle, näkyi ikkunan takana ilkeä sadekuuro, joka pisti kulkijoiden niskat kyyryyn. Baarin wifiä käyttäen varasin meille hostellihuoneen ja syötyämme ja sateen tauottua kävelimme lyhyen matkan hostelliin,  jonka ovea olimme jo käyneet nykimässä aikaisemmin. 


Huoneemme on jälleen mukava ja tilava, lämminkin ja 45 euron hintaisena edullinen. Odottelimme jonkun aikaa visusti peittoihin kääriytyneinä, että sisareni rinkkakin olisi noudettavissa. Iltapäivällä se onnistui hyvin ja nyt vietämme lepohetkeä päivällisaikaa odotellen. Ei tässä kyllä suurempia ohjelmaa kaipaa kävelyn lisäksi, ainakaan minä. Käytän energiani siihen, että matka taittuu ja sitten olenkin kuin ellunkana. Muutkin hostelliin majoittuvat kuulostavat olevan peregrinoja, huoneemme on aivan respan vieressä ja kaikki keskustelut kuuluvat huoneeseensa kuin metrin päässä puhuttaisiin. 

Tämän päivän etappi oli varmasti helpoin tähän mennessä, liekö koko matkan vähiten vaativa, ei ollut loivaa nousua lukuunottamatta mitään tapahtumia tai mieleenjääviä kohtia. Oli oikeastaan aika mukavaa vain kävellä mitään erityisesti ajattelematta. Ainoa mielenkiinnonkohde oli tien kilometripylväiden pienenevä luku.

Huomenna kävelemme vielä lyhyemmän matkan, noin 17 km Calzadilla de la Cuezaan. Tuolla 17 km matkalla ei ole mitään palveluita, joten kannattaa miettiä paljonko maitokahvia juo aamulla ennen tästä kaupungista lähtemistä. Luultavasti puskapissat ovat huomenna lähempänä kuin muilla etapeilla. Monen jaottelun mukaisesti huominen etappi olisi vielä 7-8 km pitempi, mutta tähtäämme perjantaiksi Sahaguniin ja himmaamalla huomenna jää perjantaille sopivasti matkaa Sahaguniin. Siellä loikkaamme junaan ja menemme suoraan Leoniin. Näin vietämme pienen loman caminosta viikonlopun aikana, keräämme voimiamme ja toivon mukaan jaksamme hieman tutustua kaupunkiinkin. Ensi viikon maanantaina alkaa viimeinen kahden viikon kävelyurakka kohti Santiago de Compostelaa.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Nyt on se pitkään odotettu hetki, että saatte avustuksellani kuulla isänmaallisten kantrikappeleiden ykkösen, jos ei tästä kyynel valu ja henki salpaudu, niin johan on kumma. Tässä esiintyy Darryl Worley ja kappaleella on äitien sydämiä puristava nimi I Just Came Back From A War.

10 kommenttia:

  1. Hyvä tytöt! Varmaan on loma paikallaan.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, Campa-Ladies! Kangasalan caminoseura kannustaa.
    Tuo Sahagun-Leon on mitä parhain välikkö junamatkailuun, antoi meillekin viime heinäkuun helteessä kaipaamaamme väljyyttä aikatauluun (ja ehdittiin Fisterraankin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sain vinkin tuon pätkän olevan suosittu lintsauskohta :D Nyt ei helle vaivaa, mikä on hieno juttu, mutta kyllä se melkein päivittäinen sadekin vähän rassaa. Ja onhan se kiva, jos näkisi muutakin, kuin polun edessään, Espanja on niin hieno maa!

      Poista
  3. Aikamoinen reissu jo tähän mennessä! Olen seuraillut täältä puolen näyttöä joka päivä, miten homma etenee ja eteneehän se. Itse pohdin noita päivämatkoja, kuulostavat hurjilta! Minun 20 kilometrin retkipäivät ovat johtaneet aikamoisiin jalkakipuihin (voi olla että olen nyt niistä päässyt, mutta silti suunnittelin juuri kesän reissuja vain noin 10-15 km/päivä). Toki lyhyellä päivämatkalla tuo camino kestäisi ikuisuuden...

    Anne // Retkeilyblogi Rinkkaputki
    #rinkkaputki #polkuhaaste
    www.stoori.fi/rinkkaputki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tosiaan on totta mitä Tiina alapuolella olevassa kommentissa sanoo, että päivämatkojen lyhentäminen venyttää kokonaisaikaa melkoise paljon, moni ei voi irrottautua arjestaan vaikka 8-10 viikoksi. Tämä 5 viikkoakin tuntuu pitkältä ajalta, vaikka hieman kiireentunnussa tässä mennäänkin. Ja rehellisesti sanottuna luulen tämän ajan kyllä olevan aivan tarpeeksi pitkä :D olla pois kotoa jne. Ehkä tunne olisi eri, jos kulkisi puolison kanssa eikä tarvisi käsitellä ikävän tunteita. Lapsiakin vaikka kuinka jo aikuisia kaipaan jo kovasti. En haluaisi nyt, että edessä olisi yhtään enempää kuin kaksi ja puoli viikkoa. Onnekseni olen säästynyt toistaiseksi kaikilta vaivoilta. Tiinan kommenttiim vastaan seuraavalla nettihetkellä. Kiitos kaikille kommentoijille, on hienoa että syntyy ihan keskustelua. se lämmittää mieltä.

      Poista
  4. Hola siellä! Caminon voi toki kävellä 15 kilsan etapeilla, mutta kyllähän se vie hirveesti aikaa... tai sitten on turvauduttava turhan usein kyyteihin, mikä taas tavallaan syö sitä oman pärjäämisen tunnetta.
    Camino ei ole huviretki, ei kilpailu, eikä myöskään veren maku suussa puristettava näytönpaikka. Caminolle kannattaa treenata: kävellä ylämäkiä, pitkiä etappeja reppu selässä ja mahdollisuuksien mukaan monena päivänä peräkkäin.
    Silti todellisuus tien päällä aina yllättää. Taival edessä tuntuu loppumattomalta, sää on sieltä jostain, eikä öisin saa nukuttua. Silloin on nähtävä kaikki ne hienot, ainutlaatuiset asiat, joihin Caminon varrella huonoinakin aikoina törmää. On imettävä kaikki se positiivisuus ja seikkailu, mikä leijuu vaeltavan kansan yllä.
    Negatiivisuus on helppoa, kun joka päivä sataa, kun polku on raskas ja reppu painaa. Positiivisuus on kuitenkin se voima, jolla Camino kävellään. Negatiivisuus vain kiristää ohimoita. Camino on liian arvokas sellaiseen!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistit aikalailla minunkin tuntemuksiani, kokemus on ollut aika erilainen kuin osasin kuvitella. Etukäteen sitä ajatteli, että kaikkeen tottuisi nopeammin, mutta tottumisen sijaan kyse lienee enemmän turtumisesta, kun homma vaan jatkuu ja jatkuu :D Luulen kokemuksen muuttuvan vielä pitkän aikaa paluun jälkeenkin kun vaivalloisuus ja puutumus unohtuu.

      Poista
  5. Ilmat ovat ilmeisesti olleet aikamoisen surkeat, mutta mitä olen seurannut eri ihmisten caminoita, se on joko sadetta tai paahdetta :D Jännittää millaset helteet itelläni tulee olemaan elo-syyskuussa- tai ei ne helteet, mutta kun on se aurinkoallergia. En ole vielä tosin tutkinut noita lämpötiloja tai sademääriä mutta uskoisin ettei vielä meidän matkamme aikana sadekauteen asti päästä. Mutta eihän noista säistä kyllä tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä kestän paremmin sadetta kuin paahdetta, mutta pikkuisen tämä päivittäinen mättäminen vetää mieltä matalaksi. Ei paljon viitsi päivän kävelyn jälkeen pistää nokkaa ulos jos vaatteet ja kengät on jo kuivumaan päin. No, ainakaan ei ole auringonpistoksen vaaraa :D

      Poista