14. kävelypäivä Burgosista Hornillos del Caminoon

Vähän tässä viikkopöllöksi tulee, piti oikein muistelemalla muistella, että nyt on sunnuntai. Burgosin aamuhiljaisilla kaduilla näkyi eilisillan juhlinta, mutta siistijät ja lakaisukoneet olivat jo hommissa. Joimme hotellin baarissa kahvit ja saimme hillotut croissantitkin kaveriksi. Hieman sokeria aamuun. Aivan hotellin kulmalta olimme taas keltaisin nuolin ja simpukkakuvioin merkityllä caminoreitillä.

Olin luullut meidän olevan jo lähempänä kaupungin länsireunaa, uloskävely otti kyllä hyvän tunnin. Burgos on aika iso kaupunki, opaskirjamme mukaan siellä on 180 000 asukasta. Sää oli tänään aamulla pilvinen, eikä ainakaan kaupungissa rakennusten välissä kovin tuulinen. Saamani sääennusteen mukaan sadannan todennäköisyys (mikä ilmaisu!) oli 61 %. 

Meillä oli edessämme 21 km mittainen etappi, jolla noustaisiin Mesetalle. Alkumatkasta Burgosin ulkopuolella reitti kulki uusien tiejärjestelyiden vuoksi melko pitkiä kiertoreittejä ylittäen nelikaistaisen tien ja alittaen sen toisessa kohtaa. Vasta noin 9-10 km kuljettuamme saavuimme ensimmäiseen kylään, jossa oli niin albergueita kuin ainakin yksi auki oleva kahvilakin. Sää oli muuttunut viileämmäksi ja etenkin  tuulisemmaksi ja kahvilan lämpö houkutteli sisälleen varmaankin jokaisen peregrinon. Tauon jälkeen puin pipon ja hanskat, nostin kauluksen kunnolla ylös ja lähdin puskemaan ylämäkeen. Siskoni muisteli haikeudella kotiin lähettämiään pipoa ja hansikkaita.

Nousua oli muutaman kilometrin matkalla vain  toista sataa metriä, mutta oli sitä siinäkin laahustamista. Pääsimme kuitenkin laakealle huipulle, josta Meseta sitten varsinaisesti alkoi. Silmänkantamattomiin oli vihreää maastoa ja peltoja, välillä maasto teki jyrkkiä rotkoja jokien varsiin.  Me laskeuduimme "aasintapporinteeksi" kuvailtua polkua alas jokivarteen,  aika jyrkkä se lasku olikin, suoraan rinnettä  alas kivikkoisessa maastossa, muttei sentään tullut sauvoja ikävä. 

Päivän päätepiste oli nimeltään Hornillos del Camino ja sen pääkadun varressa oli lukuisia albergueita, baareja ja pieni kauppakin. Kysyin Meetingpoint-nimisestä yksityisestä alberguesta sijaa ja otinkin meille kahden hengen huoneen, se maksoi 30 euroa, yksityiskylppärinkin olisi saanut vielä kympillä lisää. Niin herraskaisiksi emme ruvenneet.  Kun on kaksi jakamassa kustannuksia, ero yhteismajoituksen hintaan jää melko pieneksi. Paikassa on myös pesukone ja kuivaaja, olimme niiden tarpeessa. Vaatteemme alkoivat olla kaikki enemmän tai vähemmän likaisia. 

Tässä paikassa netti toimii hyvin ja päivällisenkin voi syödä, jos tahtoo. Me taidamme mennä naapuriin ravintolaan, sillä tässä paikassa on tänään paellaa ja me söimme sitä juuri eilen Burgosissa. 

Mesetaa on nyt sitten edessä monta monituista päivää. Sisareni ottaa rinkankuljetuksen muutamalle päivälle, etapit ovat vaihtelevan mittaisia, 20-26 km. Maasto on ilmeisen tasaista poislukien ne kohdat,  joissa reitti laskeutuu maastoon kaivautuneiden jokien tasalle. Tässä nyt koetellaan sitä väitettä,  ettei minulla ole koskaan tylsää! Voi olla, että todellakin kaipaan muutaman päivän jälkeen vaihtelevaa maastoa pitkine nousuineen ja jyrkkine laskuineenkin, joita caminon viimeisellä kolmanneksella sitten taas onkin. 

Sää kun muuttuisi edes hieman lämpimämmäksi, että voisi pitää taukoja ulkosalla. Nyt tulee kylmä heti, kun ulkona pysähtyy ja sisätiloissakin pysähtyminen pistää värisemään. Hellettä en toivo, eikä se taida tähän aikaan vuodesta kovin todennäköistä ollakaan. Ensiyöksikin  uhkailtiin mahdollista lumentuloa. En ole vielä päässyt käyttämään macabi skirttiäni, tyttöhamekin on ollut päällä vain iltaisin legginsien kanssa päivällisreissuilla. Tyylikkyys on todellakin  toisarvoista.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Tätä kävelypäivää ilahduttamaan ehdotan Cole Swindellin kappeletta Chillin' It. Mikäpä se siinä videon avauskuvassa onkaan kuin dude's track?