Pitkään olinkin aika mukavassa flow-tilassa, jossa pelkkä menolippu Lontooseen riitti. Tuntui, että onhan tässä aikaa ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Viime viikolla hankimme paluuliput minulle ja Kammenpyörittäjälle, palaamme caminon jälkeen muutaman päivän kuluttua Lissabonista. Niinpä minun ei tarvinut enää miettiä sitä matkan osuutta.
Tämän viikon alussa laskeskelin kilometrejä, tuijotin kalenteria ja minua alkoi kuumottaa se, miten pääsisimme järkevimmin Englannista caminon aloituspaikkaan. Pääsiäinen vaikuttaa niin kulkuyhteyksiin kuin hintoihinkin ja harmillisesti kävi niin, että joudumme matkustamaan kesken pääsiäisen. Olisi ollut parempi, jos olisin päättänyt lähtöpäiväni kotoa muutaman päivän aikaisemmaksi.
Tutkin yhden päivän erilaisia reittejä niin junalla kuin lentäenkin. Minua olisi periaatteessa kiinnostanut junamatka Englannin Kanaalin alitse Pariisiin ja siellä tehtävä vaihto Biarritziin menevään junaan. Se vaikutti mukavan pitkästyttävältä, etenkin Pariisin jälkeen. Vaihtoaikaa Pariisin yhdeltä juna-asemalta toiselle moitittiin eri lähteissä tiukahkoksi. Ilmeisen mahdollinen se on, koska sellaista lippuyhdistelmää iloisesti myydään. Junamatkassa menisi kokonainen päivä ja silti pitäisi mennä sisareni asuinpaikasta Lontooseen edellisenä päivänä, joten matkustamiseen menisi yli vuorokausi. Juna olisi perillä vasta lähellä puolta yötä Biarritzissa, joten taas tarvitsisimme majoitusta ennen viimeistä siirtymää.
Lentovaihtoehtoja tuntui aluksi olevan aivan mahdottomasti. Hyvin pian selkeni se, että halpalentoyhtiö sen pitäisi olla, jotta yhdensuuntainen matka ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Etsin lukemattomia erilaisia reittivaihtoehtoja, sillä Lontoon lisäksi muita mahdollisia lähtöpaikkoja Englannissa oli useita. Kartoitin sitä, minne meidän kannattaisi lentää, Espanjan puolelle, vai Ranskaan.
Lopulta tuttu Ryanair oli kuitenkin se, joka parhaiten soveltui tarpeisiimme. Ahkeran viestittelyn jälkeen sovimme, että etenisimme tätä polkua ja varaisin meille lennot Standstedista Biarritziin pääsiäissunnuntaille ja olisimme perillä Ranskassa jo ihmisten aikaan. Minua jännitti, sillä hinnat olivat nousseet muutaman kymmenen puntaa parissa päivässä ja paikkoja "oli jäljellä" (kaikki tietävät mitä se tarkoittaa) vain 4. Tänä aamuna sain liput hommattua ja nyt on melkoisen helpottunut mieli.
Minulla on vetämässä tiedustelut siitä, miten pääsemme kulkemaan pääsiäisen pyhäpäivänä Biarritzista St Jean Pied de Portiin ja olen varannut alustavasti majoituksen caminon lähtöpisteestä. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että pääsemme aloittamaan caminomme 28.3. tai viimeistään 29.3. jolloin meille jäisi joko 36 tai 35 päivää kävellä perille Santiago de Compostelaan ollaksemme perillä 2.5.
Ainakaan vielä en ole valmis tinkimään tavoitteestani olla perillä juuri syntymäpäivänäni, se on ollut koko homman idea alusta asti. Käyttämäni opaskirjan mukaan kävelyetappeja olisi 34, mutta yleensä se ihmisillä venyy päivän tai kaksi, kun haluaa pitää pieniä breikkejä kävelystä. Aikataulua on myös mahdollista kuroa päivän tai kaksi kokoon, mikäli joissakin osuuksissa kävelee päivittäin enemmän. Mutta kaikkea sitä on turha vielä spekuloida, kun yhtään kilometriä ei ole kävelty.
Camino alkaa käydä todellisemmaksi päivä päivältä. Olen käyttänyt nyt rahaa jo melkoisesti matkalippuihin, mutta kun pääsemme oikeasti matkaan, aion tulla toimeen muutaman kymmenen euron päiväbudjetilla. En usko, että albergueihin on huhtikuussa vielä kovin kova tungos, mutta matkan varrella on paljon myös muita edullisia majoituksia. Voimme tarvittaessa ja halutessamme turvautua välillä niihin. Olen yhä iloisempi siitä, että menneen vuoden ajan säästin hiki hatussa rahaa, että camino olisi mahdollinen yhdessä vuorotteluvapaakorvaukseni ja säästöjen turvin. Päätöstä korvauksen maksamisesta (!) ja suuruudesta odottelen aivan lähipäivinä, hakemukseni on sentään vaihtunut statukselta vastaanotettu statukselle käsittelyssä.
Näin aamuisten matkavalmistelujen iloksi suosittelen kävelymusiikiksi soittolistani ainoan kappaleen, jossa puhutaan lentokentistä. Sen esittää Casey James ja sen nimi on Crying On A Suitcase. Onneksi sisarellani ja minulla on rinkat, niin tämä ei voi koskea meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti